Jenna, Author at Hoivallus

All Posts by Jenna

Raskausoireet - eli mistä tietää, jos on raskaana?

Raskausoireet – eli mistä merkeistä tiedät, oletko raskaana?

Hyvä kierre synnytykseesi

Blogissa vierailee Jaana Cowasji, toinen Rento synnytys-verkkovalmennuksen kehittäjistä. Jaana on kahden lapsen äiti, psykologian maisteri, hypnoosiohjaaja ja hypnosynnytysvalmentaja. Hän on valmentanut perheitä parempaan synnytyskokemukseen jo kymmenen vuoden ajan.

Voiko synnytyksessä olla myös hyvä olo?

Synnytys on joskus aiheena varsinainen miinakenttä – näkemyksiä ja kokemuksia löytyy laidasta laitaan ja äidit päätyvät palstoilla joskus kiihkeisiinkin väittelyihin siitä, miten asianlaita on.

Eräs mielenkiintoinen näkemys on se, että synnytyksen ei välttämättä tarvitse olla kärsimystä ja kamaluutta – että se voi itse asiassa olla upea, jopa nautinnollinen kokemus!

Tämä voi herättää paljon ajatuksia – jotkut tyrmäävät kommentit helpommasta synnytyksestä heti kättelyssä, toisilla herää kutkuttava tunne “voisinko minäkin synnyttää näin..?”

Elämä on siitä jännä juttu, että mikään ei oikeastaan ole varmaa. Ja toisaalta, hyvin monet asiat ovat mahdollisia. Synnytys ei ole tästä poikkeus – varmuudella sen kulkua ei pysty ennustamaan, mutta on paljonkin, jota voi itse tehdä mahdollistaakseen omalta osaltaan synnytyksen parhaan mahdollisen kulun. On paljon etua siitä, että lähestyy omaa synnytystään positiivisin ja avoimin mielin pelon ja epäluulon sijaan. Mielentila nimittäin vaikuttaa hyvin paljon siihen, mitä kehossa tapahtuu. Tässä kuvassa näkyy, miten tunnetilat vaikuttavat kohdun toimintaan ja synnytykseen:

Mitä positiivinen kierre tarkoittaa?

Luottavainen mielentila vapauttaa kehon toimimaan normaalisti synnytyksessä, jolloin keho erittää upean cocktailin synnytyshormoneja. Tärkeimmät synnytyshormonit ovat oksitosiini (joka saavat aikaa supistukset) sekä endorfiinit (kehon oma sisäinen “kivunlievitys”-hormoni sekä energiabuusteri). Nämä ovat juuri niitä hormoneja, joiden kuuluukin olla synnytyksessä läsnä suurissa määrin ja jotka vievät synnytystä eteenpäin turvallisesti ja luonnollisesti.

Kun äiti hyväksyy näiden hormonien aiheuttavat normaalit tuntemukset ja kykenee rentoutumaan (tästä lisää pian!) hän ei yleensä koe sietämättömiä kipuja vaan osaa suhtautua kohtunsa toimintaan myönteisesti, toivottaen kaikki tuntemukset tervetulleiksi.

Hyväksyminen ja luottamuksen tunne on olotila, jossa myös keho rentoutuu, kuin se sanoisi “Kyllä” synnytykselle. Kipu ei ole enää synnytyksessä “keskiönä” vaan pikemminkin vauva! Voi myös ajatella kauniisti niin, että näin äidin keho tekee vauvalle palveluksen avautumalla ja rentoutumalla. Vauvankin on helpompi laskeutua ja syntyä silloin, kun äiti pystyy antautumaan synnytykselle.

Se tutumpi negatiivinen kierre

Ikävä uutinen on se, että monet synnyttäjät päätyvät positiivisen kierteen sijaan synnyttämään ns. Negatiivisessa kierteessä, jossa hyvien hormonien sijaan vapautuu stressihormoneja, jotka saavat aikaan sen, että hapekas veri kiertää ääreishermostoon ja lihaksiin, pois kohdusta. Tässä tilassa kohtu ei enää avaudu joustavasti, vaan menee “jumiin”. Kärsimys, josta usein puhutaan synnytyksiin liittyen selittyy juurikin tällä kierteellä ja on hyvä huomata, että tämäkin kierre alkaa tyypillisesti synnyttävän äidin mielentilasta. Kun äidillä on pelkoja, epäilyksiä ja huolia (ja hän ei saa tarvitsemaansa tukea ja turvaa) keho reagoi tähän “taistele tai pakene” – reaktiolla.

Millä hypätä hyvälle kierteelle?

Rentoutuminen (“löysä, veltto, rento”) on siis avainsana sekä mielen että kehon tasolla. Kuitenkin vain harvat meistä kykenevät rentoutumaan sairaalassa ilman että tätä asiaa olisi etukäteen pohtinut ja harjoitellut. Tämän takia on erittäin tärkeää lähteä jo hyvissä ajoin miettimään synnytystä, ottamaan asioista selvää ja harjoittelemaan rentoutumista ja hyvän mielen ylläpitoa synnytyksessä.

Menetelmiä rentoutumiseen on varmasti melkein yhtä paljon kuin synnyttäjiäkin. Tärkeintä on, että äiti tiedostaa itsensä ja sen, mikä hänelle toimii. Hyviksi koettuja menetelmiä ovat mm. Syvä, hapettava hengitys, matala ääni, hyvät asennot, vesi, kumppaniin nojautuminen, rentoutusäänitteet, voimauttavat lauseet ja ajatukset ja mielikuvat.

Rentoutuminen ei mene koskaan hukkaan synnytyksessä – siitä on hyötyä myös niissä tapauksissa, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Oli kyseessä sitten luomusynnytys, puudutesynnytys tai sektio, on hyvä että äiti pysyy rauhallisena ja luottavaisena, keskittyy hengittämiseen sekä siihen ajatukseen, että kaikki menee hyvin ja vauva on pian täällä.

Kukaan ei tunne sinua niin hyvin kuin sinä itse – lähde siis rohkeasti tutkimusmatkalle itseesi, kuulostele mitkä jutut tuntuvat hyviltä juuri sinulle ja auttavat sinua luomaan rauhallista ja luottavaista oloa itsellesi raskausaikaan ja synnytykseen.

Tukea matkallesi on saatavilla paljonkin jos näin haluat! Olen kehittänyt tämän blogin ylläpitäjän, fysioterapeutti, doula ja synnytysvalmentaja Jenna Moisalan kanssa Rento synnytys – verkkovalmennuksen tätä tarkoitusta varten. Se on sinulle, joka toivot itsellesi rauhaa ja rentoutta vauvan odotukseen ja synnytykseen.

Kurssilla opit, miten valjastat oman kehosi rentous- ja hyvänolonhormonit oksitosiinin ja endorfiinit käyttöösi synnytyksessä. Rentoutuminen todella on mahdollista voimakkaistakin supistuksista huolimatta, kun tietää mitä tekee. Tähän opastamme sinut kurssilla kädestä pitäen. Kurssilla on paljon rentoutumisharjoituksia sekä äänitteitä, joiden avulla rentoutumista on helppo harjoitella ja jotka voi hyvin ottaa myös mukaan sairaalaan synnytyksen ajaksi ylläpitämään synnytysluottamusta. Kurssille osallistut aina 100%:n tyytyväisyystakuulla.

Voit käydä kurssin milloin tahansa raskautesi aikana, omaan tahtiisi ja se on käytettävissäsi 6 kk ostohetkestä.

Olet lämpimästi tervetullut mukaan satojen odottajien kiittämälle kurssille <3

Tavataan sisäpuolella!

Haha, eli mikä HYPNOSYNNYTYS?

Kyllä on itseänikin naurattanut, miten paljon kiinnostuneita ja osallistujia kurssini ovat viime aikoina keränneet 😀

Facebookissa on menossa kaiketi jonkinnäköinen hassutus, jossa ihmiset klikkailevat itseään mukaan mitä erikoisimpiin tapahtumiin. Ja kyllä, myönnän! Hypnosynnytys-kurssi voi kuulostaa suorastaan riemukkaalta ensikuulemalta! Eli olen ollut aivan erinomainen kohde ylimääräisille klikkailuille.

No, hypnosynnytyksen nöyrä tarkoitus kyllä onkin nostaa esiin ilo, joka synnytykseen ja syntymään pitäisi aina liittyä.

Kun sanaa ”hypno” kuitenkin makustelee hieman pidempään ja tutustuu sen taustoihin, se alkaa avautua yhä loogisempana ja järkevämpänä. Siksi me hypnosynnytys-valmentajat emme ole vaihtaneet nimeä, kun olemme yhä kasvavalla joukolla tuomassa Suomeen tätä menetelmää nimeltä ”HypnoBirthing”.

Koska syntymä on pohjimmiltaan mielen prosessi. Se on ”mind-game”, jossa mielen on lopulta tarkoitus hellittää, antaa kerrankin periksi ja vain mukailla synnyttävän kehon viestejä ja rytmiä.

Tämä hellittäminen ei tule nykyolosuhteissa luonnostaan. Meillä on paljon painolastia – tiedostettua ja tiedostamatonta – joka haraa vastaan, jos sitä ei osata ottaa huomioon. Jännittynyt mieli näkyykin aina jännityksinä kehossa. Jännittyneenä kehon on haastava avautua, joten siksi synnytykseen valmistautumisen pitäisi aina olla ennen kaikkea henkistä, tunteiden, ajatusten, odotusten ja itsetuntemuksen työstämistä.

Jokainen synnyttänyt nainen on kokenut sen, miten valtavan voimakas tunne kehossa kutsuu panikoimaan, jännittymään ja haraamaan vastaan. Meillä on myös kyky kuvitella tulevaa ja ennakoida sitä, mitä vielä on edessä. Tässä eroamme muista nisäkkäistä, jotka synnyttävätkin juuri tästä syystä tavallisesti paljon ihmisiä helpommin. Ihmismieli taas ohjautuu negatiivisille poluille hyvin luonnostaan, koska yhteiskuntamme ruokkii tällaista ajattelua. Se on valitettavaa, koska se vaikeuttaa synnyttämistä, aiheuttaa kipua ja tarpeettomia toimenpiteitä.

Mitä ihmettä se hypno sitten synnytyksessä tekee? Niin, katsokaas, kuten sanoin, synnytyksessä on kyse tunteista – kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta ja siitä, että koet synnyttäjänä voivasi luottaa itseesi ja synnytystiimiisi, heittäytyä synnytyksen voimalle. Nämä taas ovat hyvin syviä ja osin tiedostamattomia prosesseja meissä. Emme voi järkeilemällä tai tietoa kahmimalla kovinkaan tehokkaasti vaikuttaa tunteisiimme.

Tunnetyöskentelyä varten on hiljennyttävä, annettava itselle lupa rentoutua, pysähdyttävä ja annettava myös kehon rentoutua. Tämä syvärento olotila on meille hyvin luonnollinen tila, jossa pääsemme helpommin työstämään odotuksiamme, ajatuksimme ja ajatusmallejamme. Ja se on myös tila, jota kutsutaan hypnoosiksi. Tuo tila on itseasiassa juuri se, jossa synnyttäjän on kaikkein paras olla ja jossa hänen kehonsa pääsee työskentelemään vapaasti. Hypnoosin kautta synnytys voi olla helpompi ja rennompi kokemus, jopa kivuton, kun mieli ja keho eivät vastusta synnytystä.

Hypnoosi on täysin luonnollinen olotila, jossa olemme useita kertoja päivässä vaipuessamme ajatuksiimme, sekä esimerkiksi juuri ennen nukahtamistamme. Kaikki hypnoosi on myös aina itsehypnoosia. Se tarkoittaa, että todellisuudessa kukaan ei voi tehdä mitään itselle epämieluisaa tai menettää kontrolliaan hypnoosissa, vaikka takavuosien tv-show:t näin antoivat ymmärtää. Nuo ihmiset olivat mukana omasta halustaan ja halusivat heittäytyä leikkiin.

Samalla hypnoosi on kuitenkin lääketieteen tunnustama hoitomuoto, jota käytetään myös julkisella puolella mm. synnytyspelon hoitoon. Hypnosynnytyksessä se yhdistyy ainutlaatuisella tavalla tietoon kehon toiminnasta synnytyksessä, sekä ymmärrykseen oman mielen vaikutuksesta synnytysprosessissa.

Siksi kiinnostus tätä Yhdysvalloista maailmanlaajuikseksi levinnyttä menetelmää kohtaan lisääntyykin jatkuvasti myös Suomessa. Suuri osa hypnosynnytys-valmentajista on koulutukseltaan myös kätilöitä ja on ollut hienoa nähdä, miten menetelmästä ollaan kiinnostuneita myös synnytyssairaaloissa. Se on mahtavaa, koska tätä todella tarvitaan! Synnyttävä äiti tuo synnytykseen aina koko historiansa, eletyn elämänsä ja se ei voi olla näkymättä myös synnytyksessä.

Tarvitsemme keinoja ottaa huomioon sen, että olemme ihmisiä.

Myös synnyttäessämme.

Joten kiitos te kaikki hassut osallistujat, kiinnostuneet ja tykkääjät, että hypnosynnytys on myötävaikutuksellanne sanana yhä useammalle tuttu! Olette lämpimästi tervetulleita mukaan kurssille, kun aihe tulee ajankohtaiseksi <3

Ps. Jos haluat itse oppia, miten työstää tunteita, rentoutua ja kasvattaa uskoa itseesi, se käy helposti verkkokurssillani ”Rento synnytys”. Kurssi juhlii parhaillaan puolivuotispäiviään ja on merkkipäivien johdosta tarjouksessa ajalla 26. – 29.10. Jos kiinnostut myöhemmin tulemaan ryhmä- tai yksilövalmennukseen, hyvitän verkkokurssin hinnan sinulle kurssimaksussasi.

Saat sen puolivuotispäivien kunniaksi PUOLEEN HINTAAN, täydellä 14 päivän tyytyväisyystakuulla. Jos koet, että tämä ei ole sitä, mitä juuri tällä hetkellä haluasit oppia, saat rahasi takaisin.

HUOM, tarjouksen jatkot ovat voimassa vielä 31.10 asti, jolloin saat kurssin edelleen 20 euron alennuksella, 39e.

Tule tutustumaan kurssiin osoitteessa www.rentosynnytys.fi

Lämpimin syysterveisin,

Jenna

Väliliha – Luottamus ja rentous välilihan repeämien ehkäisijänä

Kirjoittaja Jenna Moisala on lantionpohjaan erikoistuva fysioterapeutti, doula ja synnytysvalmentaja.

Kun mietitään, mikä synnytyksessä pelottaa, monilla yksi iso juttu on repeämät. Jokainen synnyttäjä varmasti toivoo, ettei saisi sellaisia ollenkaan tai ainakaan kovin isoja. tietoa siitä, mitä itse voisi tehdä niitä ehkäistäkseen, ei oikein ole saatavilla. Omalla toiminnalla on tässä kuitenkin merkitystä, ja välilihaa voi tietyillä keinoilla suojella. Ainoa vaihtoehto suojautua repeämiltä ei siis suinkaan ole välilihan leikkaus, episiotomia.

Tässä blogissa kerron kokemuksistani, kuinka luottamus ja rentous voivat auttaa ehkäisemään välilihan repeämistä synnytyksessä.

Aivan ensin käyn lyhyesti läpi muutamia termejä ja perusasioita välilihaan, sen repeämiseen ja leikkaamiseen liittyen, kuten kipua ja toipumista.

Blogin loppupuolella jaan sinulle myös hyvän lantionpohjan treenin sekä lantionpohjan lihasten tunnistus- ja rentoutusharjoituksia, joista saat konkreettista hyötyä synnytykseen.

Tässä blogissa käsittelen seuraavia asioita välilihaan liittyen:

Yleisiä asioita välilihasta
- Mikä on väliliha?
- Naisen väliliha?
- Miksi väliliha voi revetä tai sitä joudutaan leikkaamaan?
- Miten välilihan leikkaus tehdään?
- Sattuuko välilihan leikkaaminen
- Välilihan repeämästä tai leikkauksesta toipuminen
Luottamus ja rentous välilihan repeämien ehkäisijänä
- Rentouden merkitys ponnistusvaiheessa
- Luotatko itseesi niin paljon että voit rentoutua?
- Miten tutustua lihaksiin? Miten lisätä luottamusta omaan kehoon?
- Lantionpohjan lihasten tunnistus- ja rentoutusharjoitus
- Rakkaus… liittyykö se välilihaan?

Yleisiä asioita välilihasta

Mikä on väliliha?

Välilihalla (eng. perineum) tarkoitetaan naisten tai miesten sukupuolielinten ja peräaukon välistä lantionpohjassa sijaitsevaa aluetta.

Mikä on naisen väliliha?

Naisen väliliha on peräaukon ja emättimen (tai oikeammin häpyhuulten) väliin jäävä alue (kts. kuva). Väliliha on kosketusherkkä ale, sillä alueella sijaitsee paljon hermopäätteitä. Väliliha kuten myös koko emättimen suuaukko venyvät vauvan pään syntyessä. Kudos alueella on hyvin joustavaa ja liukasta, mikä helpottaa venymistä.

Miksi väliliha repeää tai sitä joudutaan leikkaamaan?

Synnytyksen aikana naisen välilihan venyvät, jotta vauvan pää mahtuu syntymään. Yleensä tämä tapahtuu hiljalleen, vauvan pään joustattaessa pikku hiljaa ulkosynnyttimien kudoksia.

Välilihaan voi alatiesynnytyksessä tulla repeämiä tai sitä saatetaan joutua leikkaamaan, jos väliliha ei jousta tarpeeksi synnytystä varten. Tämä voi johtua synnyttäjän anatomiasta tai esim. kiiretilanteesta saada vauva nopeasti syntymään. Leikkauksella saatetaan haluta estää myös välilihan mahdollista laajempaa repeämistä. Välilihan leikkauksia ei onneksi tehdä enää rutiinisti, vaan on kätilön ammattitaitoa arvioida, milloin siitä on hyötyä.

Välilihan leikkaus eli episiotomia tehdään enää noin neljännekselle synnyttäjistä, mutta tässä on yllättävän paljon eroa synnytyssairaaloiden välillä.

Miten välilihan leikkaus tehdään?

Välihan leikkauksessa välilihaan tehdään saksilla noin parin sentin viilto, jotta vauva mahtuu syntymään alateitse. Leikkauksen suunta on yleensä viistosti pakaran suuntainen ( kello 7-8:aan) tai joskus alaspäin peräaukkoa kohti.

Sattuuko välilihan leikkaaminen?

Synnyttäjä ei monesti edes huomaa välilihan leikkausta, sillä se tehdään synnytyksen ponnistusvaiheessa paikallispuudutuksessa. Puudutuksen lisäksi vauvan pään paine välilihaa vasten puuduttaa aluetta.

Välilihan repeämästä tai leikkauksesta toipuminen

Pienimpiä pinnallisia repeämiä ei aina tarvitse ommella. Laajat tai syvät repeämät ovat harvinaisia ja niitä syntyy alle 1 prosentille synnyttäjistä.

Kätilö yleensä ompelee leikkauskohdan paikallispuudutuksessa kiinni itsestään sulavalla langalla sen jälkeen, kun istukka on syntynyt (istukka syntyy noin 15 minuutin – tunnin kuluttua vauvan syntymästä). Tikit sulavat itsestään noin 4-5 viikossa. Tikit ommellaan niin, etteivät ne kiristä tai hankaa liikkuessa.

Leikkauksen jälkeen voi esiintyä välilihan arkuutta, kipua ja yhdyntäkipua. Turvotus ja arkuus kuitenkin vähenevät nopeasti, yleensä jo muutamassa päivässä. Niitä voi lievittää myös särkylääkkeellä ja viilentämällä välilihaa. Hoitona tikkien alueelle on myös suihkuttelu vessakäynnin yhteydessä. Tavallisesti haava paranee kokonaan muutamassa viikossa. Lantionpohjan lihasten hellävarainen tunnusteleva harjoittaminen kannattaa aloittaa jo noin vuorokauden kuluttua synnytyksestä.

Luottamus ja rentous välilihan repeämien ehkäisijänä

Lämmin vesi synnytysaltaassa tai kääreenä välilihan päällä auttavat kudoksia venymään ja myös synnytysasennon vaikutuksesta repeämiin keskustellaan. Välttämättä ei suosita enää automaattisesti ns. puoli-istuvaa, sängyssä selällään olevaa asentoa, sillä synnyttäjän oma tuntemus sopivasta asennosta voi suojata myös repeämiltä.

On mahtavaa, että näihin asioihin kiinnitetään nykyään jo huomiota, mutta kokemukseni mukaan ne kertovat vielä hyvin rajattua totuutta synnytyksestä. Synnytyksessä nimittäin on aina mukana psyykkinen, ns. “sanaton” elementti, joka voi määritellä synnytyksen kulkua paljon enemmän kuin tekniikat tai synnytyspaikka.

Tämä sanaton, kokemuksellinen osa synnytystä on sitä, miten nainen kokee itsensä synnytyksen aikana, miten hänen synnytyskumppaninsa ja kätilönsä kannattelevat hänen toiveitaan ja tunteitaan, ja miten nainen uskaltaa heittäytyä synnytyksen voimalle. Ja ennen kaikkea, miten hän luottaa oman kehonsa toimintaan. Näillä psyykkisillä tekijöillä on yllättävän suuri, suora vaikutus kehoon.

Miten sitten tämä sitten liittyy repeämisiin? Ensi alkuun voi olla erikoinen ajatus, että se, mitä ajattelet ponnistusvaiheessa voisi vaikuttaa siihen, miten hyvin vauva mahtuu syntymään. Mutta kun tätä asiaa tarkastelee kehon ja mielen yhteyden näkökulmasta, se alkaakin tuntua varsin loogiselta.

Rentouden merkitys ponnistusvaiheessa

Olet ehkä kuullutkin, että rentoutuminen on synnytyksessä tärkeää. Se saa hapekkaan veren kiertämään tehokkaasti kohtuun ja auttaa erittämään kipua lievittäviä ja synnytystä edistäviä hormoneja – kehon omia ihmelääkkeitä. Tämä ymmärretään yleensä avautumisvaiheen osalta hyvin, mutta ponnistusvaiheen rentoutumisesta puhutaan harvemmin.

Ponnistusvaiheessa on tärkeää, kuten avautumisvaiheessakin, että synnyttäjän olo on luottavainen. Ennen kaikkea luottamus oman kehon kykyyn joustaa ja myödätä vauvan pään syntyessä ovat keskeisiä. Nämä eivät tule itsestään, vaan ainoastaan oikean tiedon ja vähän myös taitojen kautta. Mutta siitä myöhemmin tarkemmin.

Mitä ponnistusvaiheessa tapahtuu välilihassa ja lantionpohjassa

Lantionpohjan lihasten tehtävänä on ponnistusvaiheessa rentoutua, jotta kohdun supistukset pääsevät helpommin työntämään vauvaa alaspäin synnytyskanavassa. Lantionpohjan lihakset sijaitsevat hieman välilihaa ylempänä, ne kannattelevat keskivartalon sisäelinten painoa. Synnytyksessä niiden on tarkoitus rennosti joustaa vauvan pään tieltä. Kun tunnistat ja tiedostat lantionpohjasi lihakset, osaat samalla rentouttaa myös välilihaa. Nämä alueet sijaitsevat lähekkäin ja niillä on monia yhteyksiä.

Lantionpohjan lihaksilla ei siis ponnisteta, vaan synnyttäjän oma työntävä voima tulee luontaisesti ylempää, ylävatsan lihaksista. Myös kohdun työntörefleksi työntää vauvaa ulos ponnistusvaiheessa. Kun lantionpohjan lihakset ovat rennot, kohdun työntövoima pääsee auttamaan vauvan ulos paljon helpommin, kuin jos vauva työntyy rengasmaisen kireitä lihaksia vasten.

Meitä opetetaan yleensä lähinnä jännittämään lantionpohjan lihaksia, ei rentouttamaan niitä. Synnytyksessä tästä voi syntyä epätietoinen ja pelottava olo, kun yhtäkkiä olisikin osattava päästää lantionpohjan lihakset rennoiksi vauvan pään syntyessä. Tilanne on paljon helpompi, jos omat lantionpohjan lihakset ovat itselle tutut.

Väliliha ja lantionpohja ovat monella jännittyneet

Koko välilihan ja lantiopohjan seutu on aluetta, joka jännittyy herkästi stressatessamme tai ollessamme peloissamme. Lantionpohja onkin monilla jatkuvasti jännittynyt. Jännityneisyys on synnytyksen kannalta haastavaa, koska:

Jännittyneessä kudoksessa ei kierrä kunnolla veri, mikä altistaa sen repeämiselle.
Emme tiedosta jännittyneitä alueita kehossamme kovin hyvin ja tästä syystä voi olla vaikea saada kiinni siitä, mihin pitäisi työntää, milloin olla työntämättä tai miten rentouttaa kiristävä alue.
Jännittynyt kehonosa viestii mielelle, että “kannattaa olla varuillaan”. Tämä lisää huoliajatuksia, jotka taas lisäävät jännittyneisyyttä jne.

Hyvä uutinen on se, että lantion jännittyneisyyttä on helppo oppia itse tuntemaan ja tietoisesti rentouttamaan

Välilihan rentouttaminen- tekniikkaa vai tunnetta?

Lihasten rentouttaminen on tavallaan tekniikka, mutta se liittyy läheisesti myös luottamukseen ja olotilaan. Omaan kehoon tutustuminen lisää luottamusta sen toimintaan. Luottamus taas tekee kaikkien kehon lihasten rentouttamisen helpommaksi. Luottamuksen vastakohta – pelko – puolestaan saa lihakset ja kehon muut kudokset kuten välilihan automaattisesti jännittymään.

Tämän lisäksi luottamuksella on vieläkin syvempi merkitys. Luottamuksesta seuraa usein sekin, että synnyttäjä kunnioittaa itseään. Silloin hän haluaa viestittää toiveistaan häntä auttaville tukijoukoille, kuten omalle kumppanilleen ja kätilölle. Toisaalta hän ei ole täysin riippuvainen muiden avusta, vaan hänellä on itselläänkin voimavaroja ja työkaluja kuunnella omaa kehoaan ja vastata sen viesteihin. Näin hänen oma kokemuksensa synnytyksestä on positiivisempi ja tämä taas lisää itseluottamusta.

Oman lantionpohjan toiminnan tunteminen siis vaikuttaa äidin olotilaan synnytyksessä enemmän kuin osaamme ajatellakaan.

Miten tutustua lihaksiin? Miten lisätä luottamusta omaan kehoon?

Perinteinen lantionpohjan treeni on hyvä alku. Hyvät ohjeet löytyvät esimerkiksi täältä lantionpohjan fysioterapeutit ry:n sivuilta.

Lihasten vahvistuminen lisää verenkiertoa alueelle tehden näin kudoksia joustavammiksi ja mikä tärkeintä: auttaa tiedostamaan, missä lihakset kulkevat ja mitä ne tekevät.

Pävittäin toistuvaa maksimivoimatreeniä ei raskausaikana kannata tehdä, koska synnytyksessä liian vahvoista lantionpohjan lihaksista voi joskus ääritapauksissa olla haittaa, jos äiti ei ole harjoitellut myös rentoutumista voimatreenin ohella.

Lihasten rentouttamista voi myös tehdä tietoisesti esim. nostaen ensin lihaksilla lantionpohjaa ylöspäin kuin hissi, kerros kerrallaan neljään laskien ja sitten rentouttamalla neljään laskien – ja lisäten tähän vielä 0 kerroksen jälkeen mielikuva ”rennommaksi…ja vielä rennommaksi…”

Vauvan pään syntyessä lantionpohjan lihakset kuitenkin venyvät voimakkaasti. Silloin tarvitset ennen kaikkea kykyä rentoutua painetta vasten. Sitä voi onneksi myös harjoitella ja kerron seuraavaksi, miten.

Jaan sinulle omalta synnytysvalmennuskurssiltani vinkin, joka on saanut paljon kiitosta synnyttäneiltä naisilta. He ovat kokeneet, että juuri painetta vasten rentoutuminen ja sen omatoiminen harjoittelu etukäteen ovat tehneet ponnistusvaiheesta helpomman.

Lantionpohjan lihasten tunnistus- ja rentoutusharjoitus

Tämä harjoitus opettaa lantionpohjan lihaksia vastaamaan paineeseen rentoutumalla. Näin myös vauvan pään aiheuttama paine saa lantionpohjan lihaksissa aikaan tutun vasteen rentoutua ja syntymä voi olla helpompi. Vauva saa syntyä rennompien lihasten ohi. Tämä tekniikka voi edesauttaa myös kudosten luonnollista venymistä vauvan pään syntyessä niin, että välilihaa ei tarvitse leikata.

Ideana on rauhallisesti, vakaata miellyttävän tuntuista painetta käyttäen käydä läpi lantionpohjan lihakset emättimen kautta.

Jos kumppani tekee hieronnan (mikä on helpompaa), hän voi käyttää tähän etu- ja keskisormea. Jos teet hieronnan itse, voi olla helpoin ylettyä peukaloa käyttäen, koukistetun jalan alta, pakaran vierestä takakautta.

Ota tarkoitukseen sopivaa öljyä etu- ja keskisormiin, tai omaan peukaloosi (esim. Ceridal tai kookosöljy). Laita sormet emättimeen suunnilleen toiseen sorminiveleen asti. Silloin lantionpohjan lihakset ovat noin ensimmäisen sorminivelesi korkeudella. Voit itse tuntea lihaksesi jännittämällä ja rentouttamalla niitä tässä kohtaa. Rauhallisesti, ensin hyvin kevyttä painetta käyttäen käy hitaasti sormilla hieromalla läpi emättimen reunat sivuilta ja alhaalta u-kirjaimen muotoisesti.

Liikerata näyttää U:n malliselta, palaten ylhäältä aina alakautta toiselle puolelle.

Etene emättimen yläreunasta alas, ja U:n muotoisesti vastakkaiselle puolelle. Saatat tuntea tiukempia tai jännittyneitä kohtia. Käsittele niitä erityisen hellävaraisesti ja anna niille aikaa rentoutua. Kireäntuntuisen kohdan löytäessäsi, jää siihen, pidä yllä miellyttävää painetta ja hengittele kireää tai kipeää kohtaa kohti. Pidä paine miellyttävänä. Kerro tuntemuksistasi kumppanille ja ohjaa häntä käyttämään sopivan tuntuista painetta ja hidasta tahtia.
Harjoituksen voi tehdä myös itse, jolloin peukalo on usein ainut sormi, jolla yltää hyvin vaginaan sisälle – voit käyttää peukaloa niin, että kylkimakuulla nostat päällimmäisen jalan koukkuun ja viet peukalon emättimeen sen alta tai sitten sama seisten niin, että nostat toisen jalan esim. sohvan selkänojalle tms. ja taas viet sormen emättimeen jalan alta.
Jatka n. 5 minuuttia, kunnes rentoutuminen painetta vasten tuntuu helpommalta. Harjoittelua kannattaa tehdä muutaman kerran viikossa, n. 4-6 viikkoa ennen laskettua aikaa.
HUOM! Jos huomaat lantionpohjan lihaksissa paljon kireyttä (eli kipua tai jännittyneisyyttä sormia vasten), voit tehdä harjoitusta enemmän ja muussa tapauksessa vastaavasti vähemmän. Ei haittaa, jos lähellä synnytystä huomaat edelleen tällaisia arkoja kohtia emättimessäsi. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että sinulle tulisi repeämä. Se, että olet tehnyt harjoitusta lisää tietoisuuttasi lantionpohjasta niin paljon, että positiivinen vaikutus siirtyy joka tapauksessa myös synnytykseen.
HUOM. Ajatuksena tässä harjoituksessa on luoda tietoinen yhteys siihen, miltä lantionpohjan lihasten rentouttaminen tuntuu, ei niinkään venyttää lihaksia. Pidä siis paine koko ajan miellyttävänä. Ja nimenomaan miellyttävää tämä saa ollakin ja pariskunnille sopii myös osaksi rakkauselämää.

Rakkaus… liittyykö se välilihaan?

Tästä tullaankin erinomaisella aasinsillalla siihen, että rakkaus ja intiimiys itse asiassa ovat hyvin keskeisiä asioita myös välilihan suojelussa.

Kuten tiedät, kun tilanne on sopiva väliliha ja vagina reagoivat läheisyyteen, halauksiin ja suutelemiseen niin, että verenkierto ja emättimen kosteus lisääntyvät. Äidin keho alkaa erittää oksitosiinia ja keho valmistautuu rakasteluun. Tunnettu luonnollisen synnytyksen asiantuntija ja kätilö Ina May Gaskin on sanonut, että hän ei ole nähnyt yhdenkään naisen repeävän, jos tämä on kosketellut häpyhuuliaan tai klitoristaan vauva syntyessä. Voit samaistua tähän, jos mietit mitä välilihalla tapahtuu hyvän seksin aikana – se turpoaa, liukastuu ja verenkierto lisääntyy huomattavasti. Tämä tekee kudoksesta paljon joustavampaa.

Usein emme tule ajatelleeksi, että vauvan syntymä on kuin kolikon kääntöpuoli tälle samalle tapahtumalle (ja sitä voi niin ajatella, vaikka vauva olisikin saanut alkunsa muuten kuin suoran yhdynnän kautta). Ja juuri siksi vauvan on helpoin syntyä, kun myös äidin synnytyskokemuksessa on mahdollisimman paljon samoja elementtejä kuin rakastelussa: Hämärää, intiimi tunnelma, hellää kosketusta, ymmärrystä ja myös oman kumppanin sylittelyä, suutelemista ja muuta hyvänä pitämistä. Ja sitä, että synnyttäjällä on luottavainen ja hyvä olla sekä omien ajatustensa että oman kehonsa kanssa (aivan kuten rakastellessakin!). Tämä vaikuttaa suoraan siihen, mitä välilihan alueella tapahtuu.

Miten sitten tuoda hyvää oloa synnytykseen? Miten mielesi ja ajatuksesi voisivat olla mukana synnytyksessä niin, että ne tukevat kehon rentoutumista? Mitä erilaisia tapoja on rentouttaa kehoa synnytyksen eri vaiheissa?

Keho on kokonaisuus

Kehon joustavuus auttaa siis suojautumaan repeämisiltä. Kehon joustaminen on paitsi fyysinen, myös psyykkinen prosessi. Se liittyy 5 asiaan, joiden pitäisi mielestäni olla kaikille synnyttäjille tuttuja:

Riittävä tieto tulevasta ja siitä, mitä synnyttäessä kehossa ja mielessä oikeasti tapahtuu. Näin et hyppää laput silmillä tuntemattomaan, vaan toimit itse synnytyksesi ohjaksissa.
Oman kehon tuntemus, jotta synnytys on yhteistyötä sen kanssa, ei taistelua omaa kehoa vastaan.
Tietoisuus omista tunteista ja mielikuvista ja niiden vaikutuksesta synnytykseen.
Kumppani, joka osaa oikeasti auttaa, ei vain toimia sivustaseuraajana.
Kyky kuulla ja viestiä omista tarpeista.

Kävin tässä läpi ripauksen oman kehon tuntemusta. Toivon, että tästä oli sinulle iloa! Jos haluat tutustua aiheeseen ja valmennuksiini lisää klikkaa vain tästä linkistä. 🙂

Imetys - 6 asiaa, jotka jokaise nvanhemman tulisi tietää imetyksestä

Imetys – 6 vinkkiä onnistuneeseen imetykseen

Imetysaikana tuntuu tilastollisesti tapahtuvan kummia. Täysimetyksen suositus on Suomessa 4-6kk, mutta mutta se loppuu keskimäärin 1,5 kk iässä. Imetystä suositellaan jatkamaan muun ruokavalion ohella 2-vuotiaaksi, mutta imetys loppuu kokonaan keskimäärin vauvan ollessa 7 kuukautta.

Useimmat äidit ovat motivoituneita imettämään, ja moni haluaisi jatkaa paljon nykyistä pidempään. Kun imetys sujuu, se koetaan helpoksi tavaksi ruokkia vauvaa ja moni todella nauttii imetysajasta. Miksi äitien omista tavoitteista ja virallisista suosituksista sitten jäädään näin selkeästi? Yksi isoimpia tekijöitä ja asia, josta saan doulana kuulla surullisen säännöllisesti, on riittämätön imetysohjaus kunnallisissa palveluissa. Imetyksessä voi aika helposti tulla mutkia matkaan, jos rinnalla ei ole kanssakulkijaa.

Käymässäni WHO:n imetysohjaajakoulutuksessa nousi kuusi selkeää teemaa, jotka vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Listasin ne sinulle tähän. Listan pohjalta sinun on helpompi etsiä tarvittaessa täydentävää tietoa.

1. Tieto imetyksen hyödyistä

Useimmat meistä äideistä eivät juurikaan kaipaa vakuutteluja äidinmaidon hyödyllisyydestä ja terveellisyydestä. Sen todistavat tilastotkin: useimmat odottajat kertovat haluavansa imettää vauvaansa.

Tästä huolimatta äidinmaito ansaitsee hiukan hehkutusta ihan heti tähän kärkeen. Imetys kun on luonnollinen ja alkukäynnistelyjen jälkeen yleensä selkeästi helpoin ja edullisin tapa ruokkia lasta. Se kulkee aina mukana, se on sopivan lämpöistä ja koostumukseltaan turvallista. Äidinmaito on siinä mielessä ”ihmeaine”, että se on vastavuoroista vauvan tarpeiden kanssa. Se muuttaa koostumustaan vauvan tarpeiden mukaan ja onkin aika hienoa, että esimerkiksi keskosvauvojen äitien maidossa on 30% tavallista enemmän kasvuun tarvittavaa rasvaa, runsaammin immuniteettia vahvistavia ainesosia sekä tavallista enemmän juuri keskosvauvan tarvitsemia vitamiineja ja hivenaineita, kuten rautaa.

Imetyksellä on vauvalle lukuisia muitakin terveyshyötyjä: Imetetyt vauvat sairastavat vähemmän infektioita, heillä voi olla pienempi riski ylipainoon, allergioihin ja diabetekseen myöhemmin elämässään. Äidin osalta puolestaan imetys esimerkiksi pienentää riskiä sairastua rintasyöpään.

Erityisesti ensimaito eli kolostrum, jota rinnat erittävät pieniä määriä ensimmäiset päivät ennen kuin maito nousee, on ravintoarvoiltaan oikea tehomikstuura ja antaa vauvalle vastustuskykybuustin.

Kansanterveydellisesti olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni äiti imettäisi lastaan. Aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Vauvat kasvavat hienosti ja terveenä myös osittaisimetettyinä tai korvikemaidolla. Osittaisimetyksestä ja pulloruokinnasta löytyy lisätietoja mm. Väestöliiton sivuilta Pullonpyörittäjän oppaasta.

Jatkathan kuitenkin lukemista eteenpäin – oma maitosi riittää todennäköisemmin, kun olet tietoinen seuraavista jutuista.

2. Hyvä imetyksen tuki ja imetysohjaus

Tutkimusten mukaan imetyksen onnistuminen määräytyy pääosin sen mukaan, millaista tukea ja ohjausta perhe saa. Ei siis esimerkiksi sen mukaan, millaiset rinnat äidillä on, osaako hän luontaisesti lukea vauvansa nälkäviestejä tai minkä verran maitorauhasia äidin rinnoissa on (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta).

Millaista tukea imetykseen sitten tarvitaan? Runsasta ja jatkuvaa. Tutkitusti tarvitaan hyvää ja asiantuntevaa ohjausta synnytyssairaalassa, imetysohjauksen jatkumista myös neuvolassa sekä mahdollisuutta vertaistukeen.

Yritä siis mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että saat omasta mielestäsi laadukasta tukea varsinkin imetyksen alkutaipaleella. Useimmat kätilöt sairaalassa antavat aivan valtavan hyvää ohjausta, mutta ohjeet voivat olla keskenään ristiritaisia. Kaikilla ei äitiyshuollossakaan välttämättä ole ajantasaista tietoa imetysohjauksesta. Hoitotyön suosituksessa painotetaan, kuinka tärkeää olisi kaikilla äitiyshuollossa työskentelevillä olla imetysohjaajan koulutus, mutta tämä ei valitettavasti Suomessa tällä hetkellä vielä toteudu. Jos siis koet, että ohjaus ei syystä tai toisesta vastaa toiveitasi, tai ei tunnu sinulle luontevalta tai vauvasi tarpeita vastaavalta, niin kysy ohjaajasi imetyskoulutuksesta ja pyydä tarvittaessa toista mielipidettä. Kysy myös paikkakuntasi vertaistuesta! Myös Imetyksen tuki ry:stä ja ammattimaisilta imetysohjaajilta saat lisäapua.

Imetyshaasteissa ei siis ole pohjimmiltaan kyse siitä, että maito ”vain loppuisi”, tai että haasteille ei olisi olemassa ratkaisuja, vaan siitä että oikea tieto ei löydä äitien luokse. Jotkut kertovat jäävänsä täysin vaille imetysohjausta ja näin ei tulisi tapahtua.

3. Ensi-imetys ja vauvan refleksit

Äidillä on siis kehossaan valmiina kaikki, mitä tarvitaan imetykseen, mutta niin on vauvallakin. Vastasyntynyt vauva osaa hakeutua itse rinnalle ja tarttua siihen kiinni, kun hänet asetetaan sopivalla tavalla äidin rintakehän päälle lepäämään synnytyksen jälkeen. Vauvan imuotteen ongelmat ovat varsinkin imetyksen alkuvaiheessa tavallisia. Mutta kun vauva saa tilaisuuden ensipäivinään itse tällä tavalla löytää rinnalle, niin hän löytää helpommin luontaisesti hyvän imuotteen, joka ei satu äitiä ja jonka avulla vauva nostattaa tehokkaammin maitoa rintoihin.

Vauva löytää rinnalle tuoksun ja nännin tummemman värin ohjaamana hyödyntäen omia nokkimis- ja hamuamisrefleksejään. Näin hän saa myös itse hoksata, miten rinnasta saa parhaan otteen. Opimmehan me vanhemmatkin paljon paremmin itse tekemällä! Rinnalle ryömintää voi käyttää imuotteen korjaamiseen ensiviikkoina myöhemminkin, jos se esimerkiksi sektion tai vauvan terveydentilan vuoksi vuoksi ei ole heti syntymän jälkeen toteutunut.

Vääränlainen imuote heikentää vauva maidonsaantia, eikä pääse näin nostattamaan maidon määrää rinnoissa. Se voi aiheuttaa nännien rikkoontumista ja kipua. Imuotteen ongelmat ovatkin imetyshaasteista tyypillisimpiä ja niihin imetysohjaus auttaa yleensä selkeästi jo yhdellä kerralla.

4. Imetyshormonit

Oksitosiinihormoni vapauttaa maidon rinnoista vauvalle ja saa aikaan ns. herumisrefleksin. Oksitosiinihormonia vapautuu naisen elämässä suuria määriä kolmessa tilanteessa: orgasmin aikana, synnytyksessä ja imettäessä. Orgasmi on monelle tuttu, joten lähestytään tämän hormonin toimintaa sen kautta. Voit myös miettiä hyvää seksiä ylipäätään, jos se sopii sinulle paremmin.

Mieti, millaisessa tilanteessa nautinto ylipäätään on mahdollista? Eikö silloin olekin tunnettava olonsa rennoksi, hyväksytyksi, luottavaiseksi ja turvalliseksi? Hellyys ja intiimi tunnelma yleensä myös auttavat? Sama pätee imetykseen.

Oksitosiini on siis läheisyys-, hellyys- ja rakkaushormoni, joka aktivoituu herkästi myös esimerkiksi ihokosketuksen kautta. Siksi maito heruu vauvalle paljon paremmin, kun hän saa viettää ensipäivinä paljon aikaa iho ihoa vasten kanssasi. Tuoreen äidin kehossa erittyy paljon oksitosiinia myös silloin, kun kumppani ( tai muu sopiva ihminen) huolehtii hänen tarpeistaan ensipäivien ajan, kuuntelee hormonimyrskyisiä mielialoja, huolehtii että hän syö, juo, käy vessassa, mahdollistaa mukavan imetysasennon, tukee, hellii ja rohkaisee häntä. Kumppanit, näin tilaatte suoraan lisää arvokasta luomuruokaa omalle jälkeläisellenne, joten älkää missään nimessä ohittako tätä kohtaa kevyesti!

Luottamuksen ja turvan tunne ovat niitä keskeisiä syitä, miksi hyvä imetysohjaus on niin tärkeää. Ilman niitä maito ei oikein heru. Oksitosiinista on hyvä tietää, että sitä erittyy sykäyksittäin, joten myös rintojen herumisrefleksit ovat sykäyksittäisiä. Välillä vauva imee saamatta paljoakaan maitoa, välillä taas maito virtaa. Mitä enemmän oksitosiinihormonia erittyy, sitä useammin maito virtaa, sitä enemmän vauva saa maitoa ja sitä enemmän maitoa rinnoissa taas vastaavasti muodostuu. Näin oksitosiinin määrä vaikuttaa maidon määrään.

Äidillä on oltava myös aikaa ja rauha imettää: imetykseen nimittäin osallistuu myös muita hormoneja, joista on tärkeintä tietää se, että ne toimivat hyvin silloin kun vauva saa olla rinnalla aina halutessaan, syö hyvällä imuotteella ja niin usein kuin tarvitsee.

5. Useimmat vauva viihtyvät rinnalla aluksi TOSI paljon

Ensimmäisinä viikkoina voi tuntua, että vauva on rinnalla käytännössä koko ajan. Jotkut vauvat ovat unisempia ja syövät harvemmin, mutta niitäkin kannattaa ensipäivinä herätellä sairaalan ohjeen mukaan syömään. Kysyntä nimittäin lisää tarjontaa. Mitä enemmän vauva imee rintaa, sitä enemmän rinta alkaa tuottaa maitoa – vaikkei maitoa aluksi tulisikaan paljoa. Monesti tässä kohtaa tuntuu, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, mutta hän on rinnalla juuri siksi, että tällä tavalla hän tilaa sitä lisää.

Toistan siis saman kuin kohdassa 3: tähän kannattaa varautua yhdessä kumppanin tai muun läheisen kanssa, joka on vauvan synnyttyä tukenasi. Kumppanin tuki on keskeistä, jotta saat rauhassa imettää vauvaa. Kuten todettu, lisäksi se on tärkeää, jotta kehossasi erittyy rentous- ja rakkaushormonia oksitosiinia. Jos olet vauvan kanssa yksin ensimmäisinä viikkoina, oma aktiivisuus hakeutua ammatti- ja vertaisavun piiriin korostuu – kuten myös muiden tukiverkkojen merkitys. Tämä ei ole se kohta, jossa kannattaa olla sitkeä pärjääjä, vaan pikemminkin etsiä kaikki mahdollinen tuki ja turvaverkko ympärilleen.

Kun maidon määrä tasaantuu, myös imetyskertojen väliin jää enemmän aikaa, jolloin alkaa taas tuntumaan luontevammalta ottaa vastuuta muistakin arjen rutiineista, kuin imetyksestä.

6. Synnytyksen merkitys imetyksessä

Asiakkaani kiittävät usein siitä, miten hyvä synnytyskokemus on auttanut myös imetyksen käynnistymisessä. Tutkitustikin tiedetään, että hyvin sujunut alatiesynnytys, jossa ei ole käytetty suuria määriä lääkkeellistä kivunlievitystä on otollinen pohja imetyksen käynnistymiselle. Lääkityksen sivuvaikutuksena vastasyntyneen vireystaso voi olla aluksi matalampi, jolloin hän ei oikein jaksa hakea sopivaa imuotetta. Imemiseen tarvittava hienomotoriikka voi häiriintyä, eikä vauva tunnu saavan rinnasta otetta tai vauvalla voi olla jännityksiä ja kireyksiä kehossaan, jotka vaikeuttavat rentoa imemistä. Mahdollisimman varhainen ensi-imetys ja runsas ihokontakti onneksi korjaavat synnytyksen tuomia haasteita, mutta parasta olisi, jos niiltä voisi suojautua jo etukäteen.

Synnytystä ei tokikaan voi suunnitella ennakkoon, mutta yleinen fraasi ”kätilö sitten kertoo, ei synnytykseen kannata etukäteen varautua” on yksi huonoimpia kuulemistani vinkeistä. Synnytykseen nimittäin todella voi varautua etukäteen. Omaa kehoa voi oppia kuuntelemaan ja ”käyttämään” oikealla tavalla, jottei synnytyksestä turhaan tulisi tuskaisaa hampaiden kiristelyä. Kun hyvänolonhormonit oksitosiinin ja endorfiinit osaa ottaa omassa kehossaan käyttöön, synnytys sujuu yleensä helpommin ja kivuttomammin. Tarvitset silloin vähemmän kipulääkitystä, ja kehosi on valmiimpi imetyksen käynnistymiseksi vauvan synnyttyä.

Jos haluat parhaan mahdollisen synnytyskokemuksen, tutustuthan täällä Rento synnytys – verkkovalmennukseeni, olen tosi mielelläni apunasi!

Toivon sydämestäni sinulle myös juuri omat toiveesi täyttävää imetystä ja tukea kaikkiin kuoppiin ja mutkiin, mikäli sellaisia matkalle sattuu. Oli matkasi millainen tahansa, ethän jää yksin kysymystesi kanssa.

-Jenna Moisala, fysioterapeutti, doula, synnytysvalmentaja ja imetysohaaja (WHO), ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kliininen hypnoterapeutti, hengitysterapeutti.

Miksi ajatella synnytystä etukäteen?

Hypnosynnytys on terminä erikoinen, ja moni on aiemmin sivuuttanut sen ensikuulemalta. Tällä hetkellä on kuitenkin selvästi havaittavissa, että yhä useampi jää kiinnostuneena kyselemään lisää ja hyvä niin; hypnosynnytys on täysin loogista ja ymmärrettävää, sopusoinnussa nykylääketiteen kanssa ja sillä on paljon annettavaa aivan kaikille synnyttäjille.

Kaikki perustuu sille, miten keho ja mieli toimivat yhdessä. Toista ei ole ilman toista ja niinpä ei ole myöskään kipua ilman kokemusta kivusta. Yhtä lailla ei ole huolta tai pelkoa ilman stressireaktiota kehossa. Tiesitkö miten tuo reaktio kehossa vaikuttaa? Että se vaikuttaa västämättä synnytykseen? Tai että valmistautumisella tuo stressireaktio voidaan välttää kokonaan?

Valmistautumisella tarkoitetaan hypnosynnytyksessä sitä, että opitaan antamaan keholle vapaus toimia, niin kuin se luontaisesti osaa. Katsotaan synnytystä terveyden ja itseluottamuksen näkökulmasta. Valmistaudutaan ja ennakoidaan, koska tämä lähestymistapa toimii usein paljon paremmin kuin ”kätilö kertoo” tai ”soitellen sotaan”.

Monilla muilla terveydenhuollon osa-alueilla ymmärrämme jo tällaisen kokonaisvaltaisemman näkemyksen hyödyllisyyden. Esimerkiksi selkäkipuisia ja muita tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiviä onkin jo alettu ohjaamaan lääkärin sijasta fysioterapeutin suoravastaanotolle saamaan rohkaisua, liikuntavinkkejä, täsmäharjoitteita kuntoutumisen vauhdittamiseksi sekä tietoa tuki- ja liikuntaelinkipujen hyvänlaatuisuudesta.

Tämä toimii paljon paremmin kuin se, että vaivaan määrätään vain kasapäin kipulääkkeitä ja sairaslomaa. Ihminen voi monesti itse hoitaa itseään parhaiten ja näin on myös synnytyksessä.

Kyse on vain näkökulmasta ja juuri nyt näyttää postiiviselta että perspektiivi voisi laajeta ja vaihtaa hieman vinkkeliään myös synnytysten suhteen!

Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain artikkelin Suomen Hypnosynnytys ry:stä ja siitä kuinka hypnoosi soveltuu erinomaisesti synnytyskivun hoitoon.

Vauva-lehti valitsi näkökulmakseen vinkit, joita hypnosynnytysvalmentaja voisi antaa jokaiselle synnyttäjälle.

Kaksplus puolestaan esittelee hypnosynnytyksen teoriaa ja taustaa verkkoartikkelissaan.

Varovaisena vihjeenä voin paljastaa myös, että mielen valmiuksien merkitys synnytyksessä on herättänyt paljon positiivista mielenkiintoa myös perusterveydenhuollossa ja synnytyssairaaloissa. Työ sen puolesta jatkuu ja uskon vahvasti, että luottamus omaan kehoon ja kyky rentoutua voivat jatkossa olla kaikken synnyttäjien työkaluja.

Äidin ja vauvan terveys ovat Suomessa maailman parhaissa käsissä. Lähiaikoina taidamme olla oivaltamassa myös, miten synnytyksestä saisi lisäksi hyvän kokemuksen!