Imetysaikana tuntuu tilastollisesti tapahtuvan kummia. Täysimetyksen suositus on Suomessa 4-6kk, mutta mutta se loppuu keskimäärin 1,5 kk iässä. Imetystä suositellaan jatkamaan muun ruokavalion ohella 2-vuotiaaksi, mutta imetys loppuu kokonaan keskimäärin vauvan ollessa 7 kuukautta.
Useimmat äidit ovat motivoituneita imettämään, ja moni haluaisi jatkaa paljon nykyistä pidempään. Kun imetys sujuu, se koetaan helpoksi tavaksi ruokkia vauvaa ja moni todella nauttii imetysajasta. Miksi äitien omista tavoitteista ja virallisista suosituksista sitten jäädään näin selkeästi? Yksi isoimpia tekijöitä ja asia, josta saan doulana kuulla surullisen säännöllisesti, on riittämätön imetysohjaus kunnallisissa palveluissa. Imetyksessä voi aika helposti tulla mutkia matkaan, jos rinnalla ei ole kanssakulkijaa.
Käymässäni WHO:n imetysohjaajakoulutuksessa nousi kuusi selkeää teemaa, jotka vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. Listasin ne sinulle tähän. Listan pohjalta sinun on helpompi etsiä tarvittaessa täydentävää tietoa.
1. Tieto imetyksen hyödyistä
Useimmat meistä äideistä eivät juurikaan kaipaa vakuutteluja äidinmaidon hyödyllisyydestä ja terveellisyydestä. Sen todistavat tilastotkin: useimmat odottajat kertovat haluavansa imettää vauvaansa.
Tästä huolimatta äidinmaito ansaitsee hiukan hehkutusta ihan heti tähän kärkeen. Imetys kun on luonnollinen ja alkukäynnistelyjen jälkeen yleensä selkeästi helpoin ja edullisin tapa ruokkia lasta. Se kulkee aina mukana, se on sopivan lämpöistä ja koostumukseltaan turvallista. Äidinmaito on siinä mielessä ”ihmeaine”, että se on vastavuoroista vauvan tarpeiden kanssa. Se muuttaa koostumustaan vauvan tarpeiden mukaan ja onkin aika hienoa, että esimerkiksi keskosvauvojen äitien maidossa on 30% tavallista enemmän kasvuun tarvittavaa rasvaa, runsaammin immuniteettia vahvistavia ainesosia sekä tavallista enemmän juuri keskosvauvan tarvitsemia vitamiineja ja hivenaineita, kuten rautaa.
Imetyksellä on vauvalle lukuisia muitakin terveyshyötyjä: Imetetyt vauvat sairastavat vähemmän infektioita, heillä voi olla pienempi riski ylipainoon, allergioihin ja diabetekseen myöhemmin elämässään. Äidin osalta puolestaan imetys esimerkiksi pienentää riskiä sairastua rintasyöpään.
Erityisesti ensimaito eli kolostrum, jota rinnat erittävät pieniä määriä ensimmäiset päivät ennen kuin maito nousee, on ravintoarvoiltaan oikea tehomikstuura ja antaa vauvalle vastustuskykybuustin.
Kansanterveydellisesti olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni äiti imettäisi lastaan. Aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Vauvat kasvavat hienosti ja terveenä myös osittaisimetettyinä tai korvikemaidolla. Osittaisimetyksestä ja pulloruokinnasta löytyy lisätietoja mm. Väestöliiton sivuilta Pullonpyörittäjän oppaasta.
Jatkathan kuitenkin lukemista eteenpäin – oma maitosi riittää todennäköisemmin, kun olet tietoinen seuraavista jutuista.
2. Hyvä imetyksen tuki ja imetysohjaus
Tutkimusten mukaan imetyksen onnistuminen määräytyy pääosin sen mukaan, millaista tukea ja ohjausta perhe saa. Ei siis esimerkiksi sen mukaan, millaiset rinnat äidillä on, osaako hän luontaisesti lukea vauvansa nälkäviestejä tai minkä verran maitorauhasia äidin rinnoissa on (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta).
Millaista tukea imetykseen sitten tarvitaan? Runsasta ja jatkuvaa. Tutkitusti tarvitaan hyvää ja asiantuntevaa ohjausta synnytyssairaalassa, imetysohjauksen jatkumista myös neuvolassa sekä mahdollisuutta vertaistukeen.
Yritä siis mahdollisuuksien mukaan varmistaa, että saat omasta mielestäsi laadukasta tukea varsinkin imetyksen alkutaipaleella. Useimmat kätilöt sairaalassa antavat aivan valtavan hyvää ohjausta, mutta ohjeet voivat olla keskenään ristiritaisia. Kaikilla ei äitiyshuollossakaan välttämättä ole ajantasaista tietoa imetysohjauksesta. Hoitotyön suosituksessa painotetaan, kuinka tärkeää olisi kaikilla äitiyshuollossa työskentelevillä olla imetysohjaajan koulutus, mutta tämä ei valitettavasti Suomessa tällä hetkellä vielä toteudu. Jos siis koet, että ohjaus ei syystä tai toisesta vastaa toiveitasi, tai ei tunnu sinulle luontevalta tai vauvasi tarpeita vastaavalta, niin kysy ohjaajasi imetyskoulutuksesta ja pyydä tarvittaessa toista mielipidettä. Kysy myös paikkakuntasi vertaistuesta! Myös Imetyksen tuki ry:stä ja ammattimaisilta imetysohjaajilta saat lisäapua.
Imetyshaasteissa ei siis ole pohjimmiltaan kyse siitä, että maito ”vain loppuisi”, tai että haasteille ei olisi olemassa ratkaisuja, vaan siitä että oikea tieto ei löydä äitien luokse. Jotkut kertovat jäävänsä täysin vaille imetysohjausta ja näin ei tulisi tapahtua.
3. Ensi-imetys ja vauvan refleksit
Äidillä on siis kehossaan valmiina kaikki, mitä tarvitaan imetykseen, mutta niin on vauvallakin. Vastasyntynyt vauva osaa hakeutua itse rinnalle ja tarttua siihen kiinni, kun hänet asetetaan sopivalla tavalla äidin rintakehän päälle lepäämään synnytyksen jälkeen. Vauvan imuotteen ongelmat ovat varsinkin imetyksen alkuvaiheessa tavallisia. Mutta kun vauva saa tilaisuuden ensipäivinään itse tällä tavalla löytää rinnalle, niin hän löytää helpommin luontaisesti hyvän imuotteen, joka ei satu äitiä ja jonka avulla vauva nostattaa tehokkaammin maitoa rintoihin.
Vauva löytää rinnalle tuoksun ja nännin tummemman värin ohjaamana hyödyntäen omia nokkimis- ja hamuamisrefleksejään. Näin hän saa myös itse hoksata, miten rinnasta saa parhaan otteen. Opimmehan me vanhemmatkin paljon paremmin itse tekemällä! Rinnalle ryömintää voi käyttää imuotteen korjaamiseen ensiviikkoina myöhemminkin, jos se esimerkiksi sektion tai vauvan terveydentilan vuoksi vuoksi ei ole heti syntymän jälkeen toteutunut.
Vääränlainen imuote heikentää vauva maidonsaantia, eikä pääse näin nostattamaan maidon määrää rinnoissa. Se voi aiheuttaa nännien rikkoontumista ja kipua. Imuotteen ongelmat ovatkin imetyshaasteista tyypillisimpiä ja niihin imetysohjaus auttaa yleensä selkeästi jo yhdellä kerralla.
4. Imetyshormonit
Oksitosiinihormoni vapauttaa maidon rinnoista vauvalle ja saa aikaan ns. herumisrefleksin. Oksitosiinihormonia vapautuu naisen elämässä suuria määriä kolmessa tilanteessa: orgasmin aikana, synnytyksessä ja imettäessä. Orgasmi on monelle tuttu, joten lähestytään tämän hormonin toimintaa sen kautta. Voit myös miettiä hyvää seksiä ylipäätään, jos se sopii sinulle paremmin.
Mieti, millaisessa tilanteessa nautinto ylipäätään on mahdollista? Eikö silloin olekin tunnettava olonsa rennoksi, hyväksytyksi, luottavaiseksi ja turvalliseksi? Hellyys ja intiimi tunnelma yleensä myös auttavat? Sama pätee imetykseen.
Oksitosiini on siis läheisyys-, hellyys- ja rakkaushormoni, joka aktivoituu herkästi myös esimerkiksi ihokosketuksen kautta. Siksi maito heruu vauvalle paljon paremmin, kun hän saa viettää ensipäivinä paljon aikaa iho ihoa vasten kanssasi. Tuoreen äidin kehossa erittyy paljon oksitosiinia myös silloin, kun kumppani ( tai muu sopiva ihminen) huolehtii hänen tarpeistaan ensipäivien ajan, kuuntelee hormonimyrskyisiä mielialoja, huolehtii että hän syö, juo, käy vessassa, mahdollistaa mukavan imetysasennon, tukee, hellii ja rohkaisee häntä. Kumppanit, näin tilaatte suoraan lisää arvokasta luomuruokaa omalle jälkeläisellenne, joten älkää missään nimessä ohittako tätä kohtaa kevyesti!
Luottamuksen ja turvan tunne ovat niitä keskeisiä syitä, miksi hyvä imetysohjaus on niin tärkeää. Ilman niitä maito ei oikein heru. Oksitosiinista on hyvä tietää, että sitä erittyy sykäyksittäin, joten myös rintojen herumisrefleksit ovat sykäyksittäisiä. Välillä vauva imee saamatta paljoakaan maitoa, välillä taas maito virtaa. Mitä enemmän oksitosiinihormonia erittyy, sitä useammin maito virtaa, sitä enemmän vauva saa maitoa ja sitä enemmän maitoa rinnoissa taas vastaavasti muodostuu. Näin oksitosiinin määrä vaikuttaa maidon määrään.
Äidillä on oltava myös aikaa ja rauha imettää: imetykseen nimittäin osallistuu myös muita hormoneja, joista on tärkeintä tietää se, että ne toimivat hyvin silloin kun vauva saa olla rinnalla aina halutessaan, syö hyvällä imuotteella ja niin usein kuin tarvitsee.
5. Useimmat vauva viihtyvät rinnalla aluksi TOSI paljon
Ensimmäisinä viikkoina voi tuntua, että vauva on rinnalla käytännössä koko ajan. Jotkut vauvat ovat unisempia ja syövät harvemmin, mutta niitäkin kannattaa ensipäivinä herätellä sairaalan ohjeen mukaan syömään. Kysyntä nimittäin lisää tarjontaa. Mitä enemmän vauva imee rintaa, sitä enemmän rinta alkaa tuottaa maitoa – vaikkei maitoa aluksi tulisikaan paljoa. Monesti tässä kohtaa tuntuu, että vauva ei saa tarpeeksi maitoa, mutta hän on rinnalla juuri siksi, että tällä tavalla hän tilaa sitä lisää.
Toistan siis saman kuin kohdassa 3: tähän kannattaa varautua yhdessä kumppanin tai muun läheisen kanssa, joka on vauvan synnyttyä tukenasi. Kumppanin tuki on keskeistä, jotta saat rauhassa imettää vauvaa. Kuten todettu, lisäksi se on tärkeää, jotta kehossasi erittyy rentous- ja rakkaushormonia oksitosiinia. Jos olet vauvan kanssa yksin ensimmäisinä viikkoina, oma aktiivisuus hakeutua ammatti- ja vertaisavun piiriin korostuu – kuten myös muiden tukiverkkojen merkitys. Tämä ei ole se kohta, jossa kannattaa olla sitkeä pärjääjä, vaan pikemminkin etsiä kaikki mahdollinen tuki ja turvaverkko ympärilleen.
Kun maidon määrä tasaantuu, myös imetyskertojen väliin jää enemmän aikaa, jolloin alkaa taas tuntumaan luontevammalta ottaa vastuuta muistakin arjen rutiineista, kuin imetyksestä.
6. Synnytyksen merkitys imetyksessä
Asiakkaani kiittävät usein siitä, miten hyvä synnytyskokemus on auttanut myös imetyksen käynnistymisessä. Tutkitustikin tiedetään, että hyvin sujunut alatiesynnytys, jossa ei ole käytetty suuria määriä lääkkeellistä kivunlievitystä on otollinen pohja imetyksen käynnistymiselle. Lääkityksen sivuvaikutuksena vastasyntyneen vireystaso voi olla aluksi matalampi, jolloin hän ei oikein jaksa hakea sopivaa imuotetta. Imemiseen tarvittava hienomotoriikka voi häiriintyä, eikä vauva tunnu saavan rinnasta otetta tai vauvalla voi olla jännityksiä ja kireyksiä kehossaan, jotka vaikeuttavat rentoa imemistä. Mahdollisimman varhainen ensi-imetys ja runsas ihokontakti onneksi korjaavat synnytyksen tuomia haasteita, mutta parasta olisi, jos niiltä voisi suojautua jo etukäteen.
Synnytystä ei tokikaan voi suunnitella ennakkoon, mutta yleinen fraasi ”kätilö sitten kertoo, ei synnytykseen kannata etukäteen varautua” on yksi huonoimpia kuulemistani vinkeistä. Synnytykseen nimittäin todella voi varautua etukäteen. Omaa kehoa voi oppia kuuntelemaan ja ”käyttämään” oikealla tavalla, jottei synnytyksestä turhaan tulisi tuskaisaa hampaiden kiristelyä. Kun hyvänolonhormonit oksitosiinin ja endorfiinit osaa ottaa omassa kehossaan käyttöön, synnytys sujuu yleensä helpommin ja kivuttomammin. Tarvitset silloin vähemmän kipulääkitystä, ja kehosi on valmiimpi imetyksen käynnistymiseksi vauvan synnyttyä.
Jos haluat parhaan mahdollisen synnytyskokemuksen, tutustuthan täällä Rento synnytys – verkkovalmennukseeni, olen tosi mielelläni apunasi!
Toivon sydämestäni sinulle myös juuri omat toiveesi täyttävää imetystä ja tukea kaikkiin kuoppiin ja mutkiin, mikäli sellaisia matkalle sattuu. Oli matkasi millainen tahansa, ethän jää yksin kysymystesi kanssa. 
-Jenna Moisala, fysioterapeutti, doula, synnytysvalmentaja ja imetysohaaja (WHO), ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kliininen hypnoterapeutti, hengitysterapeutti.