Viime aikoina raskaana olemiseen liittyy yhä enemmän huolia ja epävarmuutta. Aluksi oli rajoituksia kumppanin mukanaoloon synnytyksessä, sitten täysinäisiä synnytysosastoja vauvajoukkosateen vuoksi, ja nyt huolta kätilöiden jaksamisesta. Lisäksi uusien synnytysosastojen lakkautukset ovat herättäneet lisää epävarmuutta. Odottajia pyydetään suhtautumaan muutoksiin hyväksyvästi, mutta pintaluonteiset kehotukset eivät tarjoa todellista helpotusta. Synnytyspelko vain kasvaa.

Synnytys on aina hyppy tuntemattomaan, mutta lämmin tuki ja ymmärrys voivat helpottaa siihen liittyvää jännitystä. Vaikka hyväksyisitkin säästötoimet ja epävarmuuden, se ei tarkoita, että tunteet muuttuisivat automaattisesti positiivisiksi. Synnytysvalmentajana toivon, että voisit saada käytännön tukea ja ohjeita: Miten voisit turvata synnytystäsi ja tehdä siitä mahdollisimman hyvän kokemuksen, vaikka riittävä tuki julkiselta puolelta ei olisikaan saatavilla?

Kulttuurissamme on vahva ajatus, että synnytykseen ei kannata valmistautua, koska sen kulkua ei voi ennustaa. Vaikka näin on, oma toimintasi voi ennustaa osittain sitä, millainen kokemus synnytyksestä tulee. Tiedätkö jo, miten sujuvoitat synnytystä, vahvistat hyvää yhteistyösuhdetta kätilön kanssa, lievität kipua ja miten kumppani voi toimia rauhanturvaajanasi? Nämä taidot auttavat tekemään synnytyksestä paremman kokemuksen sinulle, vauvalle ja koko perheelle.

Valtaosa kätilöistä toivoo synnyttäjien valmistautuvan nykyistä paremmin synnytykseen. Juuri nyt oma kykysi vaikuttaa oloosi on entistä tärkeämpää.

Synnytys on kokemus, joka jättää jäljen. Se voi antaa voimaa vanhemmuuteen, mutta valitettavasti myös riistää sitä. Paperilla normaalilta ja sujuvalta näyttävä synnytys ei välttämättä ole lainkaan sitä kokijan näkökulmasta. Toisaalta taas esimerkiksi sektio voi olla äärimmäisen hyvä kokemus. Mikä siis tekee hyvän kokemuksen?

Synnytys on ristiriitainen kokemus. Kehosi on äärimmäisen voimakas ja sinulla on psyykkisiä voimavaroja kuin pienessä kylässä. Toisaalta synnytys on hauras. Synnytystä ei voi hallita, vaan tarvitset turvallisen tilan, jossa voit luopua hallinnasta ja antaa kehon viedä.

Parhaimmillaan synnytysprosessi ohjaa sinut tilaan, jossa uskallat heittää kontrollista ja olla luottavainen. Synnytyksessä avaudut fyysisesti ja henkisesti. Kehosi hormonitoiminta pyrkii auttamaan sinua raukeaan tilaan, jossa keho voi avautua. Monet kuitenkin toimivat tiedostamattaan kehoaan vastaan, ja synnytys voi tuntua taistelulta.

Tässä on homman ydin: Luottaaksesi ja antaaksesi kehon viedä, tarvitset omia työkaluja ja vankkumattoman tuen ympäristöstäsi. On vaikeaa heittäytyä, jos ympärillä on epäkunnioittavaa tai kontrolloivaa käytöstä.

Synnytys ei ole vain ”välttämätön paha” raskauden ja äitiyden välillä, vaan siirtymäriitti, jonka kautta vauvasi tulee tähän maailmaan. Samalla syntyy myös uusi äiti.

Synnytys on tosi primitiivistä, eläimellistä - nisäkäs sinussa ottaa vallan. Turavssa ollessasi voit päästää irti henkisesti ja fyysisesti, ja kehosi synnytyshormonit saavat virrata vapaasti. Ne tekevät olostasi rennomman ja luottavaisemman, mikä helpottaa synnyttämistä.  Näin jälkeläinen ei synny vaarallisiin oloihin.

Me ihmiset osaamme ennakoida ja huolehtia myös niistä vaaroista, jotka eivät ole näkyvissä. Siksi synnyttäminen on meille muita nisäkkäitä vaikeampaa. Huoli siitä, ketä kohtaamme, miten kaikki menee, kestänkö kipua ja osaanko varmasti synnyttää tuo synnytyksiin stressiä. Tämä estää synnytystä avustavien hormonien vapaata virtausta ja tekee synnytyksestä hankalamman. Hyvällä tuella ja ilmapiirillä tuo stressi on mahdollista poistaa kokonaan, ja niin pitäisikin olla.

Tunnet kyllä ehkä tämän vaistomaisesti, mutta neuvola- ja sairaalasysteemeissä ei ole nimeä tai foorumia tälle turvantarpeelle. Puhutaan tilastoista ja mitataan, mutta tunteet jäävät usein huomiotta.

Tämä voi selittää, miksi huonoja kokemuksia usein vähätellään. Suomessa on maailman turvallisinta synnyttää, mutta turva, jota tarkoitan, on turvaa olla oma itsensä ja tuntea olonsa kotoisaksi. Se on myös jotain, mitä voit rakentaa itse ja vahvistaa, riippumatta synnytyksesi kulusta.

Millaista sitten on juuri sinulle sopiva apu, hoiva ja tuki? Sinun tarpeesi ja tunteesi pitäisi olla kaiken raskauteen ja synnytykseen liittyvän hoidon keskipisteessä. Koska vain sinä tiedät, mitä tarvitset. Tieto omasta kehostasi ja tarpeistasi suojaa hyvää synnytyskokemustasi.

Siksi pyydän, pysähdy hetkeksi. Mitä tarvitset heittäytyäksesi? Mitä hyvä hoiva sinulle merkitsee? Miettimällä, millaista hoiva oli sinulle lapsena ja mitä olisit silloin toivonut vanhemmiltasi, voit ymmärtää, mitä saatat kaivata myös synnytyksessä.

Millaista sitten on hyvä hoiva synnytyksessä? Mitä tarkoittaa, että se on siirtymäriitti äitiyteen? Kuvatakseni tarkemmin, mitä tarkoitan, kerron sinulle oman tarinani. Se on positiivinen tarina, mutta en halua luoda vastakkainasettelua ”hyvien” ja ”huonojen” kokemusten välille. Toivon sen herättävän ajatuksia siitä, miten suuria voimia synnytykseen voi kätkeytyä.

Olen pitkään tuntenut olevani ”vääränlainen” – aina liikaa jotakin ja liian vähän jotakin muuta. Tämä tunne on vaivannut minua tiedostamattomasti vuosia ja aiheuttanut ahdistusta ja masennusta.

Ensimmäistä lastani odottaessani herkistyin tälle tunteelle entisestään. Alkuun huomasin, että tuleva synnytys voisi vaikuttaa olooni myös jälkikäteen.

Olin oppinut, että synnytyksessä koetut asiat uppoavat herkästi mieleen, jopa samalla tavalla kuin lapsuudenkokemukset. Doulat puhuvat termistä ”Mothering the mother”, joka tarkoittaa lempeää, kuuntelevaa ja sallivaa hoivaa synnyttäjälle. Hyvää hoivaa saaneen synnyttäjän on tavallisesti helpompi siirtää voimaa antanut kokemus omalle lapselleen. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikeatkin synnytyskokemukset eivät poista sitä tosiasiaa, että olet ainutlaatuinen äiti lapsellesi. Vaikka haastava synnytys vie voimia, se voi myös yhdistää äitiä ja vauvaa.

Ensimmäinen synnytykseni oli hyvä kokemus, sain tarvitsemaani tukea. Myöhemmin koin toisen ja kolmannen synnytyksen, ja aloin hiljalleen tuntea, että saan olla juuri minä.

Synnytykset korjasivat heikkoa itsetuntoani. Tiesin suurin piirtein, mitä oli tulossa ja oman roolini synnytyksessäni. Osasin viestiä paremmin, mitä tarvitsin, jotta minulla olisi hyvä olla. Näitä vaikutuksia olen halunnut viedä eteenpäin synnytysvalmentajana ja doulana.

Kolmatta odottaessani harjoittelin rentoutumista raskausaikana, mutta aina siihen liittyi tahmeutta ja pelkoa. Tuntui etten voi ”olla vain”, aina rentoutumiseen liittyi myös hankalaa oloa. Pelkäsin hellittämistä, koska hankala olo tuntui nousevan silloin aina pintaan. Kaikesta tästä oli kuitenkin hyvin vaikea "saada otetta". Silti ymmärsin hiljalleen, että pelkäsin kaikkia negatiivisia tunteitani. Niitä, jotka eivät olleet sallittuja. 

Itse synnytyksessä synnytyshormonit olivat kuitenkin apunani ja tekivät osan työstä puolestani. Minulla oli hyvä olla.  Tunsin, että voin heittäytyä tilanteeseen ja olla turvassa. Aivan viime metreillä kuitenkin, juuri ennen kuin vauvan pää oli syntymässä, ylitseni vyöryi valtaisa pelon vyöry. Tiesin vauvan olevan iso.

”En pystykään tähän, hajoan, en voi hallita tätä eikä kukaan voi auttaa!” ajattelin. 

Pyysin mieheltä, doulalta ja meille sattuneelta ihanalta kätilöltä hiljaa apua: ”Nyt tarttisin jotain tukea”, taisin sanoa. ”Ymmärrettekö miten järkyttävän pelottavalta tämä tuntuu, äkkiä, pelastakaa mut jotenkin!” pyöri taustalla ajatuksissani.

Silloin doulani teki jotain, mitä ei kukaan siihen mennessä koko elämässäni ollut tehnyt. Hän näki valtavan pelkoni, mutta sen sijaan että olisi ohittanut, hyssytellyt tai kieltänyt sen, tai yrittänyt saada sitä katoamaan, hän hyväksyi sen. Hän auttoi minua olemaan kokonainen, voimakas ja rohkea tunteestani huolimatta. 

”Jenna, ota sitä pelkoa kädestä kiinni. Menkää yhdessä.”

Nämä olivat doulani sanat, jotka eivät enää koskaan tämän jälkeen katoa sielustani. Sillä äärettömän suurella pelon hetkellä SAI TUNTEA. Sain olla minä itse, ihan kokonaisena. Sain pelätä, mutta saatoin tehdä tuon mahtavan työn vaikka pelkäsin.

Miten pelon salliminen vaikutti käytännössä synnytykseen? Pelko oli siinä, mutta ei imaissut minua kokonaan, vaan mieleeni alkoi tulvia synnytysrentoutumista harjoitellessa vahvistamiani lauseita ” Mun keho joustaa… Kehoni tietää mitä se tekee. . .  Vauvan on aivan mahdollista syntyä pehmeästi ja lempeästi… ” 

Isokokoinen kuopukseni syntyi helposti, ilman naarmuakaan ja oli kohta sylissäni. 

Tuon hetken jälkeen olen hiljalleen alkanut jälleen tuntea kaikki tunteeni. Olen pehmentynyt elämälle ja muuttunut sallivammaksi itseäni kohtaan. Saan pelätä, olla huono, epäonnistua, jännittää, täristä ja olla riittämätön. Kun itseni ruoskiminen on vähentynyt, minulla on voimavaroja olla läsnäolevampi äiti myös lapsilleni. Voin hengittää ja olla vapaammin, koska koen että saan olla minä, hyvässä ja pahassa.

Ja tätä tarkoittaa se, kun sanotaan että synnytys voimauttaa.

Rakennat hyvää kokemusta, kun sinulla on riittävä tieto synnytyksestä, omista vaikutusmahdollisuuksistasi ja keinoja rentoutua. Kun ymmärrät, mitä kehossasi ja mielessäsi tapahtuu, pystyt tekemään töitä kehosi kanssa, etkä taistele huomaamattasi sitä vastaan. 

Hyvä uutinen on, että valtaosa vaikutuskeinoista on käytössäsi sekä itseksesi että kumppanin kanssa. Ne luovat varmuutta myös tässä epävarmassa kohdassa, ja auttavat ymmärtämään, mistä kätilöt synnytyksessä puhuvat, ja missä synnytyksessäsi ollaan menossa. Kun ymmärrät, mitä tapahtuu, tulet myös todennäköisemmin kuulluksi, pystyt osallistumaan päätöksentekoon. Tunnet enemmän hallintaa ja kontrollia, kun tiedät miten mennä synnytykseen mukaan.

Koska kuulluksi tuleminen on tutkitustikin yksi tärkein tekijä hyvän synnytyskokemuksen taustalla, olen koonnut sinulle omassa työssäni doulana ja synnytysvalmentajana oppimani asiat, jotka auttavat siinä, ettet tunne jääväsi yksin. Haluaisin, että sinun on oppaani avulla avulla helpompi saada sellaista apua, kuin tarvitsetkin. 

Opas on maksuton.