Väliliha – repeämisen ehkäiseminen itse

Kirjoittaja Jenna Moisala on lantionpohjaan erikoistuva fysioterapeutti, doula ja synnytysvalmentaja.

Kun mietitään, mikä synnytyksessä pelottaa, monilla yksi iso juttu on repeämät. Jokainen synnyttäjä varmasti toivoo, ettei saisi sellaisia ollenkaan tai ainakaan kovin isoja. tietoa siitä, mitä itse voisi tehdä niitä ehkäistäkseen, ei oikein ole saatavilla. Omalla toiminnalla on tässä kuitenkin merkitystä, ja välilihaa voi tietyillä keinoilla suojella.

Tässä blogissa kerron, mitä on tehtävissä itse ja miten synnytyksen aikaiset valinnat vaikuttavat repeämisriskiin. 

Blogin loppupuolella jaan sinulle myös hyvän lantionpohjan lihasten tunnistus- ja rentoutusharjoituksen, josta saat konkreettista hyötyä synnytykseen.

Aivan ensin käyn kuitenkin lyhyesti läpi muutamia termejä ja perusasioita välilihaan, sen repeämiseen ja leikkaamiseen liittyen, kuten kipua ja toipumista.

Tässä blogissa käsittelen seuraavia asioita välilihaan liittyen:

• Yleisiä asioita välilihasta
  • Mikä on väliliha?
  • Naisen väliliha?
  • Miksi väliliha voi revetä tai sitä joudutaan leikkaamaan?
  • Miten välilihan leikkaus tehdään?
  • Sattuuko välilihan leikkaaminen
  • Välilihan repeämästä tai leikkauksesta toipuminen
• Omat vaikutusmahdollisuudet
• Ponnistusasento voi vaikuttaa välilihaan
• Lämpö
• Entä vesisynnytys?
• Myös tunteet vaikuttavat välilihaan

Yleisiä asioita välilihasta

Mikä on väliliha?

Välilihalla (eng. perineum) tarkoitetaan naisten tai miesten sukupuolielinten ja peräaukon välistä lantionpohjassa sijaitsevaa aluetta.

Mikä on naisen väliliha?

Naisen väliliha on peräaukon ja emättimen (tai oikeammin häpyhuulten) väliin jäävä alue (kts. kuva). Väliliha on kosketusherkkä ale, sillä alueella sijaitsee paljon hermopäätteitä. Väliliha kuten myös koko emättimen suuaukko venyvät vauvan pään syntyessä. Kudos alueella on hyvin joustavaa ja liukasta, mikä helpottaa venymistä.

Miksi väliliha repeää tai sitä joudutaan leikkaamaan?

Synnytyksen aikana väliliha venyy, jotta vauvan pää mahtuu syntymään. Yleensä tämä tapahtuu hiljalleen, vauvan pään joustattaessa pikku hiljaa ulkosynnyttimien kudoksia.

Välilihaan voi alatiesynnytyksessä tulla repeämiä tai sitä saatetaan joutua leikkaamaan, jos väliliha ei jousta tarpeeksi synnytystä varten. Tämä voi johtua synnyttäjän anatomiasta tai esim. kiiretilanteesta saada vauva nopeasti syntymään. Leikkauksella saatetaan haluta estää myös välilihan mahdollista laajempaa repeämistä. Välilihan leikkauksia ei onneksi tehdä enää rutiinisti kaikille kuten menneinä vuosina, vaan on kätilön ammattitaitoa arvioida, milloin siitä on hyötyä.

Välilihan leikkaus eli episiotomia tehdään enää noin neljännekselle synnyttäjistä, mutta tässä on yllättävän paljon eroa synnytyssairaaloiden välillä.

Miten välilihan leikkaus tehdään?

Välihan leikkauksessa välilihaan tehdään saksilla noin parin sentin viilto, jotta vauva mahtuu syntymään alateitse. Leikkauksen suunta on yleensä viistosti pakaran suuntainen ( kello 7-8:aan) tai joskus alaspäin peräaukkoa kohti.

Sattuuko välilihan leikkaaminen?

Synnyttäjä ei monesti edes huomaa välilihan leikkausta, sillä se tehdään synnytyksen ponnistusvaiheessa paikallispuudutuksessa. Puudutuksen lisäksi vauvan pään paine välilihaa vasten puuduttaa aluetta.

Välilihan repeämästä tai leikkauksesta toipuminen

Pienimpiä pinnallisia repeämiä ei aina tarvitse ommella. Laajat tai syvät repeämät ovat harvinaisia ja niitä syntyy alle 1 prosentille synnyttäjistä. 

Kätilö yleensä ompelee leikkauskohdan paikallispuudutuksessa kiinni itsestään sulavalla langalla sen jälkeen, kun istukka on syntynyt (istukka syntyy noin 15 minuutin – tunnin kuluttua vauvan syntymästä). Tikit sulavat itsestään noin 4-5 viikossa. Tikit ommellaan niin, etteivät ne kiristä tai hankaa liikkuessa.

Leikkauksen jälkeen voi esiintyä välilihan arkuutta, kipua ja yhdyntäkipua. Turvotus ja arkuus kuitenkin vähenevät nopeasti, yleensä jo muutamassa päivässä. Niitä voi lievittää myös särkylääkkeellä ja viilentämällä välilihaa. Hoitona tikkien alueelle on myös suihkuttelu vessakäynnin yhteydessä. Tavallisesti haava paranee kokonaan muutamassa viikossa. Lantionpohjan lihasten hellävarainen tunnusteleva harjoittaminen kannattaa aloittaa jo noin vuorokauden kuluttua synnytyksestä.

Pinnallisia nirhaumia ja pieniä repeämiä tulee valtaosalle, mutta ne eivät hidasta synnytyksestä toipumista. Vaikeita 3.–4. asteen repeämiä (taulukko alla) tulee Suomessa noin 1 %:ssa synnytyksistä.

Syviätkin repeämät paranevat hyvin ja korjaustulokset ovat erittäin hyviä. Ompeleet ovat sulavia, eikä niitä tarvitse poistaa. Repeämän ompelun jälkeen saavutetaan lähes aina lopputulos, joka ei eroa muiden synnyttäjien tilanteesta. Vaikka repeämä olisi ollut syvä, sen parannuttua hyvin voi seuraavan lapsen synnyttää alateitse. Myös uusintarepeämän riski on erittäin pieni.

Omat vaikutusmahdollisuudet

Ponnistusasento voi vaikuttaa välilihaan

Repeämisen todennäköisyyteen vaikuttaa moni asia. Synnytyksen aikana repeämistä voi ehkäistä ponnistamalla jossakin muussa asennossa kuin puoli-istuvassa (elokuvissa nähtävä asento, jossa synnyttäjä on selällään sängyn pääty kohotettuna), ja valitsemalla synnytysasento mieluummin itse omien tuntemusten mukaan tai kätilön avustuksella.

Erilaisilla ponnistusasennoilla on vaikutusta välilihan venymiseen. Esimerkiksi pystyasennossa, paine jakautuu tasaisemmin emättimen suuaukkoon ja väliliha ei kiristy niin voimakkaasti, kuin selinmakuulla (Rocha et al., 2020, Mietola-Koivisto, 2016). Myös kylkiasento ponnistusvaiheessa vähentää tutkimusten mukaan episiotomioiden tekemistä ja saattaa myös ehkäistä repeämiä välilihalla. Tästä syystä selinmakuuasentoa ei suositella rutiiniksi, vaan sinua kuuluisi kannustaa valitsemaan joku muu asento, joka tuntuu mukavalta. (Mietola-Koivisto 2016. Linneberg et al. 2016). Puoli-istuvalle asennollekin on paikkansa, sillä kätilön on siinä helppo ohjata sinua, mutta sen ei pitäisi olla ainoa tai ensisijainen vaihtoehto.

Lämpö

Lämpö vilkastuttaa verenkiertoa lämmitettävällä alueella ja voi siten edesauttaa välilihan joustavuutta vauvan pään syntyessä. Kätilö voi lämmittää välilihaa painamalla sitä hellästi lämmitetyllä pyyhkeellä, lämpötyynyllä tai muulla vastaavalla, kun vauva alkaa olla syntymäisillään.

Lämpöpussien käytön ponnistusvaiheessa on joissakin tutkimuksissa huomattu pienentävän vakavia repeämiä (Mietola-Koivisto, 2016). Alihossenin ym. 2018 tutkimuksessa, jossa synnyttäjillä, joilla käytettiin lämpötyynyä, 21 % tehtiin episiotomia kun taas synnyttäjillä, joilla ei käytetty lämpötyynyä, 41 % tehtiin episiotomia. Samassa tutkimuksessa lämpötyynyn käytöllä huomattiin myös olevan vaikutusta repeämiin, mutta tilastollisesti ero ei ollut merkittävä ja vaatisi lisätutkimusta.

Entä vesisynnytys?

Vesisynnytyksen vaikutus välilihan repeämiin on epävarma. Mietola-Koiviston väitöskirjan (2016) mukaan vesisynnytys ei vähennä välilihan repeämiä. Niinikään Gissler ym (2012) havaitsivat, että repeämiiin ei myöskään vaikuttanut vedessä olo avautumisvaiheen aikana (Gissler ym. 2012).

Toisaalta vesi on rentouttava, oksitosiinia nostattava elementti, jossa synnyttäjän on helpompi valita spontaanisti ponnistusasento itse ja helppo liikkua. Lämpimällä kylvyllä synnytyksen aikana onkin todettu olevan paljon muita positiivisia vaikutuksia, kuten vähentynyt kipu synnytyksessä, yhteys lisääntyneeseen imetykseen, synnytyskokemuksen parantuminen, kohdun supistusten tehostuminen sekä synnytyksen keston lyhentyminen (Biana ym. 2021.)

Myös tunteet vaikuttavat välilihaan

Synnytys on hyvin herkkä ja intiimi tapahtuma, jonka luonteesta saa hyvin kiinni, jos ajattelee tilannetta, jossa vauva on saanut alkunsa. (Toki moni vauva saa alkunsa myös hedelmöityshoitojen kautta tai muulla keinolla, joka ei varsinaisesti vastaa rakastelemista.)

Kuten rakastelukin, myös synnytys voi tuntua hyvin erilaiselta riippuen siitä, voitko sen aikana heittäytyä kehosi vietäväksi, koetko olevasi turvassa, onko tilanne riittävän intiimi ja luotatko kumppaniisi. Seksi voi olla kivuliasta, jos mieli ei ole siinä mukana, lantionpohjan kiristyessä ja ollessa kuiva. Aivan samalla tavalla synnyttäminen on vaikeampaa, jos siihen on vääränlaiset olosuhteet. Synnytyksessä, kuten rakastellessakin, kehossa virtaa suuri määriä rakkaus- ja lähisyyshormoni oksitosiinia, joka rentouttaa, saa kohtulihaksen supistelemaan, mutta lisäksi lisää verenkiertoa sukuelimissä ja rinnoissa. Kun välilihalla kiertää esteettä hapekas veri, alue turpoaa, kostuu ja sen joustavuus lisääntyy. Tämän olisi ihan oleellista päästä tapahtumaan, jotta repeämiä ei syntyisi.

Sairaalasynnytyksissä tilanne ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen, joka tukee rentoutta, heittäytymistä ja turvan tunnetta. Päinvastoin, sairaalasynnytyksessä ympäristö voi olla aika kliininen, valot ovat kirkkaat, mittauslaitteiden äänet kovia ja häiritseviä, ympärillä vieraita ihmisiä ja tilanne itsessään voi tuntua turvallisen sijaan pelottavalta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta kehon toimintaan synnytyksessä.

Kehoon ei voi suhtautua vain objektina, jolle suoritetaan jokin tekniikka, joka sitten ehkäisee repeämiä. Silti oikeanlaisia tekniikoita tarvitaan. Lantionpohjan rentouttamiseen ja sitä kautta välilihan joustavuuden lisäämiseen on olemassa tutkitusti vaikuttava tekniikka, välilihan hieronta (Abdelhakim ym, 2020, Mietola-Koivisto, 2016, Paananen et al. 2015). Fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä ja varmuutta tuova tekniikka voi tuoda turvaa ja antaa luottamusta omaan kehoon.

Haluankin opettaa sinulle tuon välilihan ja lantionpohjan hierontatekniikan. Lantionpohjan fysioterapeuttina tiedän, että lantionpohjan lihasten rentouttaminen on yleensä haastavaa. Alueelle kertyy herkästi jännityksiä, eikä niitä ole helppo hahmottaa. Siksi opastan sinut harjoitteessa hyödyntämään myös hengitystä rentoutumisen tukena. Lisäksi, kun lataat välilihan hierontaharjoituksen itsellesi, lähetän sähköpostiisi myös parhaat vinkkini, joilla saat mielen ja kehon toimimaan mahdollisimman hyvässä yhteispelissä synnytyksessä. Voit halutessasi myös peruuttaa viestit helposti koska vain yhdellä klikkauksella.

Lämpöisin terkuin, Jenna